Tunnelmavaloa olohuoneeseen

Tehtiin pieniä uudelleenjärjestelyjä ja meillä on jälleen olohuone, johon kaivattiin myös jotain pientä kattolamppua kevyempää valaistusta joka riittää television katseluun. Jalkalamppu on semmoinen jota olen vähän kaipaillut, mutta en ollut ihan vakuuttunut onko se viisas ratkaisu koiranpennun kanssa, mutta tämä ihastutti ulkonäöllään sen verran että päätin katsoa tuleeko siitä mitään. Lamppu on siis Ellokselta ja todella tukeva, ei edes heilu vaikka koiruli änkeää samaan koloon lampun kanssa nukkumaan.

Lamppuna meillä oli joku Ikean lähes valaisematon, joka on kyllä kivan näköinen ja tekee kauniit kuviot, mutta lukulampuksi tästä ei ole vaikka se oli yksi tarkoitus, katsotaan toisenlainen lamppu tähän jossain vaiheessa.

Tein meille ison pääsiäiskorin keittiön pöydälle, perunanarsisseja, helmililjoja, esikoita ja muutama pajunoksa, oli tarkoitus laittaa uloskin jo joitain kukkia, mutta takatalvi ei houkutellut istutuspuuhiin ulos, joten siksi tein yhden näin ison korin ja muut kukat ripottelin sitten pienempiin.

 

Pikku-Nando alkaa minun silmääni näyttään jo hiukan honkkelilta, mutta nukkuessaan silti vielä enemmän suloinen karvapallero.

Niina

Tuulikaapin kasvojenkohotus

En muista olenko joskus jo maininnut että meidän tuulikaappi on todella epäkäytännöllisen pieni, tai no, talohan on alunperin suunniteltu vanhemmalle pariskunnalle ja heidän tarpeisiin varmasti ollut riittävä, mutta ei kuusihenkiselle perheelle. Me tehtiin joku aika sitten semmoinen muutos että tuulikaappiin jäi vain lasten vaatteet, ne on kuitenkin käytännöllisempi pitää oven takana, jää kuratkin sitten tuulikaapin puolelle, meidän aikuisten takeille ja kengille ostettiin naulakko ja kenkäteline aulan puolelle.
Siinä vaiheessa kiinnitin uudestaan huomioni siihen että meidän sähkötaulu on todellakin täysin näkyvillä heti kun astuu ovesta sisään ja epäsiisti vaikutelma tulee jo ovella, siihen eteen piti keksiä jotain jo silloin yhdeksän vuotta sitten kun muutettiin, ehtihän sen vieläkin. Hain siihen vanhan kulahtaneen ikkunan, jonka lasiin laitoin dc-fix ikkunakalvoa, vanhan lasin pinta on vaan niin huono että kalvo ei kiinnity niin hyvin kuin pitäisi, mutta olkoon nyt ainakin alkuun noin.
Uusin samalla naulakot hiukan paremmiksi, nyt mahtuu lasten vaatteet paljon paremmin, naulakot Ellokselta. Kenkätelineen käyttö on ilmeisesti liian vaativaa ja kengät onkin ollut koko ajan epäkäytännöllisenä kekona pitkin lattiaa ja siitä sitten harpotaan yli ja pienimmät talsii surutta toisten kenkien päällä.
Olen nyt jo muutamaan otteeseen lukenut että järkevin ratkaisu on laittaa lasten kengille ämpärit eteiseen, no tänne ei omia ämpäreitä olisi mahtunut sitten millään, mutta Bauhausista löysin omenalaatikon joka sopi tähän hyvin ja sopiihan se tuon vanhan ikkunankin kanssa samaan tyyliin.

Ripustin vielä kattoon metalliketjuilla oksan johon voi ripustella ajankohtaan sopivia juttuja, nyt vielä laitoin pikkuiset tuikkukipot oksaan roikkumaan.


Vielä jäi hiukan mietintään pitäisikö seinät maalata harmaaksi tai jotain tehdä, katsotaan, mietin ensin ennen kuin teen mitään, eipä noita seiniä paljon kyllä näy kaikkien vaatteiden takaa.

Naulakon maalasin ja siihen pitäisi vielä löytää vaatekoukkuja ja jotain muutakin pientä vielä puuttuu, mutta näyttää silti jo paremmalta kuin ennen.

 Oksia hain kotiin enemmänkin, pikkuisia pajuja nipuksi, omenapuuta leikkasin ja siitä oksia maljakkoon, kohta ehkä kukkivat kauniisti.

Muutamia pääsiäisaskartelujakin tein, ilmaiseksi printattavia kuvia löysin täältä.

Mukavaa viikonloppua sateisesta säästä huolimatta.
Niina

Kevään merkkejä kotona.

Itselläni toistuu joka kevät samat kuviot. Ensimmäiset keväiset päivät saavat pääni täyteen kaikenlaisia ideoita, kotiin olisi kiva saada pientä piristystä, niin tänäkin keväänä ja siitä syystä kävimme eilen ostoksilla. Ostin myös keväisiä kukkia Esikoita, joista kaksi pinkkiä keittiöön ja yksi vaalea olohuoneen pikkupöydälle.

Ne varsinaiset ostokset olivat aika pieniä juttuja, ruuveja hyllynkannattimia ja muita semmoisia, mutta niistä lisää kunhan saan kevään ensimmäisen muutoskohteeni valmiiksi.

Toinen varma kevään merkki meillä kukkasiementen kylvöpuuhat, tänä keväänä minulla on onneksi pikkuinen kasvihylly, en olekaan ennen tämmöistä määrää kylvänyt kuin tänä vuonna, saas nähdä kuinka taimien käy pikkuriiviön kanssa.




Niina

Aamupäivän rauha

Käytiin eilen äitini luona, synttärikortti vietiin hiukan myöhässä.

Minulla on silloin tällöin aamupäivisin muutama tunti täydellistä hiljaisuutta kun mies on töissä ja pienin lapsistakin kerhossa. silloin teen yleensä itselleni aamiaisen hiukan suuremmalla panostuksella, tänään hedelmärahkaa ripauksella tummaa sokeria, vaniljaa ja kaakaonipsejä, muutama hunajapähkinä vielä koristeeksi.

Mukavaa viikkoa.

Niina

Maaliskuu

10 kuvaa kesään haasteen maaliskuun kuva, alkaa näyttään keväältä ♥

Minulla oli tarkoitus kuvata muitakin kevään merkkejä luonnosta, mutta seilailin vissiin optimistijollalla tuon ajatukseni kanssa. Ensinnäkin tänään oli niin kylmä tuuli että leskenlehdetkin olivat pysytelleet supussa ja toisekseen otin koirat mukaan, molemmat ja nehän halusikin alkaa riehumaan. Palasin siis kotiin parin pikaräpsäyksen ja kuraisen koiranpennun kanssa.

Ne pari kuvaa nappasin kotipihasta, jotain kasvua on luvassa syksyn sipuli-istutuksista.

Meillä tytöt katsovat nykyään mielellään videoblogeja ja kerran sivusilmällä kiinnitin huomioni yhden blogin välipalaherkkuun jota on nyt kokeiltu pariinkin kertaan.
 Vaahtoutuvaa vaniljakastiketta vaahdotettuna, sekaan vaniljarahka.
Kulhoon ensin keksejä rouhittuna, marjoja, sitten rahkavaahto ja vielä pinnalle hiukan koristeeksi keksimurua ja marjoja. Me vähän muokattiin ohjetta, en enää muista miten se alkuperäinen meni.

Niina

Siivouspäivän ruusut

Ei ole muuten lattioiden moppauskaan ihan yksinkertainen operaatio kun talossa on villi koiravauva, mutta sain kuitenkin talon tänään edes hetkeksi siistiin kuntoon.

Palkitsin itseni pähkinäkahvilla ja vanilja-omenapullalla.
Aamupäivän kauppareissulta nappasin kivan värisen ruusukimpun.

Koiraneiti täyttää tänään 8 vuotta, vielä ei ikä paina, vaikka noin isolle koiralle ihan jo reipas ikä onkin.

Mukavaa viikonloppua.
Niina

Rippijuhlat lähestyy

Minun on vielä jollain lailla vaikea ymmärtää että meillä todella juhlitaan jo ensimmäisiä rippijuhlia ihan kohta. Lasten kasvu ei tunnu pahalta, se on vain hienoa ja nautin siitä kyllä kun elämä muuttuu pikkuhiljaa pikkulapsiajasta uusiin uomiinsa ja on jollain lailla vapaampaa. Jotenkin vaan en tunne itseäni vielä sen ikäiseksi että lapseni pääsee jo ripille, niin se kuitenkin on ja pääsiäisen poika viettääkin leirillä.
Tänään tein kutsukortit, joihin kyllä tekstit vielä kirjoittamatta.

Pikku-riiviö kävi tänään ensimmäisessä rokotuksessaan, ei edes huomannut koko piikin laittoa kun oli niin hyvät herkut tarjolla.

Niina

Juhlalaukku, ei kun siis kakku.

Halusin tehdä tytölle laukun mallisen kakun, mutta jossain kohtaa ihan rehellisesti tuntui että haaste oli minulle turhan iso, sanoinkin miehelle että miksi ihmeessä teen tämmöisiä mitä en osaa tehdä.
Ihme kyllä lopputulokseen olin kuitenkin kaikkien ongelmien jälkeen jopa kohtuullisen tyytyväinen, tosin odotukset ei ollut kovin korkealla kun koko kakku meinasi kaatua edellisenä iltana jääkaapissa, joten pelkästään se että kakku päätyi pöytään asti tuntui pienoiselta voitolta. Kakku on täysin maidoton ja ongelmaia tuottikin se että täyte ei käyttäytynyt ihan siten kuin viimeksi samalla täytteellä tehdessäni.
Etukulmassa näkyy vilaus Baileysjuustokakusta, muut tarjottavat jäikin nyt kuvien ulkopuolelle, mutta kaikki oli jo ennestään tuttuja juttuja, joten mitäpä niitä kuvailemaan.

Pöytä koitettiin pitää musta-valko-kultaisena, joten namit valittiin  värin mukaan. Muutama valkoinen tulppaani, en halua juhlapöytään iso kimppua tilaa viemään tai näkyvyyttä pöydän toiselle puolelle häiritsemään, tämä oli toimiva ratkaisu. 

Aurinkoista viikkoa.  
Niina

♫♪♫...Korkkarit kattoon...♪♫♪

Meillä juhlitaan huomenna vanhimman tytön 11-vuotis synttäreitä ja halusin kokeilla kuorrutettuja pikkuleipiä, ohjeen otin Ullanunelman sivuilta, mutta vaihdoin kaakaojauheen sitruunankuoriraasteeseen.
Valkoinen kuorrutus on ihan tavallinen pikeeri, mustan kanssa halusin kokeilla onnistuisiko hopeatoffeen sulatus ja siitä kuorrutuksen tekeminen, no ei toiminut, kuorrutus oli liian vaikeaa levitettäväksi, eikä myöskään kovetu vaan jää tahmeaksi, mutta sain kuorrutuksen toimivaksi niin että sekoitin pikeeriin vain vähän sulatettua toffeeta, lisäväriä elintarvikeväristä.

Ei näistä nyt mitään huippuhienoja tullut, mutta ihan tyytyväinen olen kun ensimmäinen kokeilu oli, kuorrutusjälki voisi olla kauniimpaakin, mutta eipä niitä taida muut niin tarkkaan tutkia.

Niina

Pull apart pullaa ja pakollisia vauvakuulumisia

Leivoin jälleen pull apart pullaa, se kun on niin nopea tehdä ja ajatus oli kyllä tehdä samalla pitko sunnuntain juhliin, mutta pitko päätyi omaan käyttöön, uusi yritys myöhemmin, ehkä leivon sitten sunnuntaina vasta, niin ei tarvitse pakastaa.

Mutta siihen pull apartiin, laitoin täytteeksi vaniljakastiketta puolella nesteellä, kookoshiutaleita ja suklaata, eli varsinainen herkkupulla, mutta jos tykkäät makeasta niin koita ihmeessä.

Vauveli on nyt ollut meillä kaksi viikkoa ja vauhtia tältä pikkuiselta ei kyllä puutu ja sitä kyllä odotinkin ja toivoin, silti se välillä yllättää kuinka erilaisia koirat voi ollakaan.


Meidän vanha koira ei ole edes pentuna välittänyt kepeistä, ruuan perään ei ole ollut ikinä, toki vauhtia silläkin pentuna oli, mutta hyvin erilainen tapaus kuitenkin kuin nuori herra. Ensimmäisenä kun ovesta pääsee ulos nappaa suuhun kepin tai jotain muuta mitä sitten kuskataan suurella hartaudella ja nakerretaan.
Ruuan perään on aivan mahdoton, kantaa minulle kuppiaan vihjailevasti ja koittaa jopa haukkumalla komentaa antamaan ruokaa nopeammin.

Erittäin innokkaasti osallistuu myös kotitöihin, erityisesti tiskikoneen täyttö, kauppakassin tyhjennys ja pyykkien kuivumaan ripustaminen on vintiön mieleistä puuhaa.

Leivoin muuten pitkästä aikaa myös Toscakakkua, jotenkin nämä vanhat klassikot on vaan niitä parhaita leivonnaisia.

Niina

Perheenlisäystä ja keväisiä tuulahduksia.

 Täällä aletaan vihdoin heräämään eloon talven jäljiltä, oli jo aikakin.
Jotain uutta kivaa piristystä on tapahtunut kotona ja lisää suunnitelmissa, mutta katsotaan niitä sitten myöhemmin.

Nyt haluan kuitenkin esitellä teille meidän uuden vauvan, hän on Nando, novascotiannoutaja.

Itselleni tuli ensimmäisen kerran jo viime keväänä semmoinen ajatus että tahtoisin toisen koiran, mutta koitin vastustaa ajatusta siinä uskossa että mies ei ikikuunaan suostu siihen, mutta syksyllä podin jo hurjaa koirakuumetta ja selailin netin ilmoituspalstoja.

Tolleri on ollut haaveissa minulla jo vuosia, vaikka muitakin rotuja pyörittelin mielessäni, hyläten ne kaikki  yksi toisensa jälkeen.

Mies ei tokikaan pentuhaaveille heti lämmennyt, mutta jonkinmoisten neuvottelujen jälkeen päästiin sopuun.

 Nando on ollut meillä nyt reilun viikon ja osoittautunut juuri niin vilkkaaksi pojaksi kuin odotinkin, onneksi ajankohta on täydellinen ja aikaa koiralle hyvin.

Opetellaan yhteiseloa isomman koiran kanssa nyt alkuun, vanhaneiti ei meinaa pienen leikeille oikein lämmetä ja naskalihampaat poskilihoissa saa koiravanhuksen katsomaan minua anovasti.

Isoäidinneliöistä tein nopan joka on täytetty superlonpalalla kun koiruus oli niin ihastunut kaikkeen villaiseen ja neliöt olikin valmiina jo varastoissani kun olen jotain niistä meinannut tehdä.

Leivottiin pienimmän kanssa keksejä yhtenä aamuna kun en flunssaisena tahtonut lähteä räntäsateeseen kerhoon kävelemään.

Muutamia kauniin keväisiäkin päiviä on jo ollut ja niitä odotellaan lisää.

Loppuun vielä helmikuun haastekuva.

Niina